Hymyilevä Apollo

Eräs ihana voimanainen vinkkasi minulle jokin aika sitten Eino Leinon Hymyilevä Apollo -runosta ja voi kuinka se kolahtikaan suoraan sieluuni. Olen tutustunut suomalaiseen runouteen ihan hävettävän vähän, mutta tämä lähimmäisenrakkautta, avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta ylistävä runo sai minut tajuamaan, että kannattaisi kunnostautua tässä suhteessa. Hymyilevä Apollo on kokonaisuudessaan melko pitkä, mutta seuraavassa pieniä maistiaisia, omia lempikohtiani runosta. Koko runon löydät täältä. Näiden katkelmien siivittämä, ihanaa viikonloppua sinulle!

voikukka.jpg

“Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk' ei aina esille loista.

Kas, hymy jo puoli on hyvettä

ja itkeä ei voi ilkeä;

miss' ihmiset tuntevat tuntehin,

siellä lähell' on Jumalakin.”

“Oi, onnellinen, joka herättää

niitä voimia hyviä voisi!

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,

niin ette niin kovat oisi!

Miks emme me kaikki yhtyä vois?

Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.

Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!

Niin suuri, suuri on maa.”

“Kuka tietävi, mistä me tulemme

ja missä on matkamme määrä?

Hyvä että me sitäkin tutkimme.

Ei tutkimus ole väärä.

Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:

Me olemme kerran nyt päällä maan

ja täällä meidän on eläminen,

miten taidamme parhaiten.”

“Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,

kun oikein me aattelemme.

Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,

niin maassa tok' kiini emme.

Tääll' onhan niin paljon muutakin

kuin multaa, on kaunista, kultaakin,

kun oikein, oikein me etsimme vaan.

Niin kaunis, kaunis on maa.”

“Tai ootteko koskaan te painaneet

pään kesäistä nurmea vastaan,

kun heinäsirkat on helisseet

ja raikunut laulu rastaan?

Sinikellot tokko ne keinuivat,

lepinkäiset tokko ne leijuivat,

ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -

Sitä tuoksua unhota et.”

“Ja ootteko mennehet milloinkaan

te aamulla järven rantaan,

kun aurinko noussut on aalloistaan

ja paistanut valkosantaan?

Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,

sumun keskeltä nousiko seijastuin

sadun saaret, niemet ne terheniset? -

Sitä utua unhota et.”

“Sua kiitän mä Luojani armollinen,

kun annoit sa kodin hyvän,

soit äidin niin hellän ja herttaisen

ja taaton niin tarmoa syvän,

kun annoit sa myös pari ystävää

ja ne hyvää, en pyydä ma enempää,

ja annoit sa armahan isäinmaan,

jota kyntää ja rakastaa.”

eino_leino_hymyileva_apollo.jpg

Magic & Moonlight

susanna_maria