HALTIAELÄMÄÄ

"sinä kannat kaikkia unelmia ja astelet lumisella taivaalla helmikuun routamaan alla"

Viisaus.

Yhteys luontoon.

Tarinankerronnan voima.

Hyvän ja pahan ikiaikainen kamppailu.

Taide.

Toivo paremmasta, sopuisammasta maailmasta.

Taikuus.

Musiikki.

Erityiset lahjat.

Yhteys elämää suurempien voimien kanssa.

Harmonia.

Tulevaisuus.

haltiaelamaa.jpg

Muriel Barberyn Haltiaelämää on kiehtova ja runollinen tarina yliluonnollisuudesta ja kahden vaihtoehtoisen maailman kohtaamisesta. Ehdottomasti yksi kauneimmista tarinoista jonka olen koskaan lukenut. Kirja löytyy mm. Adlibrikselta täältä.

"Lähtö vuorilta oli ollut Claralle tuskaa, eikä matkalla nähtyjen maisemien loisto kyennyt sitä lievittämään. Niin kauas kuin hänen muistinsa kantoi, hän oli aina kärsinyt joutuessaan palamaan pappilan sisätiloihin; joka kerta hän oli kulkenut aidatun puutarhan läpi, ennen kuin avasi keittiön oven; ja koska tuo komeita puita kasvava ulkoeteinen oli ollut hänelle yhtä välttämätön kuin hengitysilma, hän pelkäsi kaupungin muureja enemmän kuin mitään muuta uniensa vitsausta. Oli selvää, että yksikää ihminen ei ollut osannut koskettaa hänen sieluaan niin kuin vuoristo, ja lumi ja myrskyt elivät hänen sydämessään, joka oli avoin myös onnelle ja epäonnen metkuille. Heidän kulkiessaan kaupungissa hänen sydämensä siis vuosi verta. Clara näki maan, joka oli antanut periksi ja hautautunut kivien alle, mutta myös sen, mitä noista kivistä oli tehty, ne kohosivat kohti taivasta sileinä suorakulmioina ja olivat lakanneet hengittämästä, koska ne oli ainiaaksi silvottu. Kun hämärtyvä ilta ajoi ulkosalle lauhkeista tuulista hurmioituneet ihmiset, Clara näki kaupungin pelkkänä kuolleena kivikasana ja kalmistona, johon elävät olivat vapaaehtoisesti itsensä haudanneet."

""Mitä todellisuuden muuttaminen vaatii?"

"Tarinoita", Petrus sanoi.

Clara katseli ukkoa hetkisen.

"Luulin, että haltiat ovat erilaisia", tyttö sanoi.

"Niin kuin satujen haltiat, keijukaiset, noidat ja sen sellaiset, niinkö? Eikö maestrokaan vastaa kuvitelmaasi haltiasta?"

"Ehkä vähän enemmän. Kerro minulle omasta synnyinseudustasi."

"Mitä haluat tietää?" Petrus kysyi.

"Millaista siellä on?"

"Se on usvainen maailma."

"Elättekö te sumussa."

"Ei veikkoinen, siellä näkee ihan hyvin. Usva on elävää, se näyttää tarpeellisen ja liikkuu tarpeiden mukaan."

"Kenen tarpeiden?"

"No yhteisön tietysti", Petrus vastasi.

"Haltiayhteisönkö?"

"Yhteisön", Petrus toisti. "Siihen kuuluu haltioita, puita, kiviä, esi-isiä, eläimiä."

"Elävätkö kaikki yhdessä?"

"Kaikki ovat yhtä", Petrus vastasi. "Erottaminen on sairautta.""

(lainaukset suoraan kirjasta)

haltiaelamaa_2.jpg

Magic & Moonlight

susanna_maria

*postaus sisältää affiliate-linkkejä.