Miten tukea pienyrittäjää tai bloggaajaa pienellä vaivalla?

Tiesitkö, että SINULLA on mahdollisuus auttaa minua toteuttamaan unelmiani - JA TOISIN PÄIN ❤

bloggaajan_tyo.jpg
miten_auttaa_pienyrittajaa.jpg

Minun suurin unelmani tällä hetkellä on saada lisää töitä/yhteistöitä niin paljon, että se mahdollistaisi perheemme muuttamisen ulkomaille vielä tämän vuoden puolella. Jos mietit, mitä teen työkseni, käy lukemassa tämä pari päivää sitten kirjoittamani postaus aiheesta.

Suomalaisessa kulttuurissa toisten tukeminen on ehkä edelleen vähän vieras käsite. Miten se sanonta meneekään, "suomalainen on valmis maksamaan viisikymppiä siitä ettei naapuri saa satasta".. Meillä vallitsee vieläkin hyvin vahvasti sellainen käsite, että pitää kilpailla toisten kanssa. Oli kyse sitten menestyksestä, pankkitilin saldosta, oikeassa olemisesta, auton hienoudesta.. täytyy aina olla vähän parempi kuin naapuri ja ehkä jopa luullaan, että sen naapurin alas polkeminen nostaa itseä jalustalla ylöspäin. EI! Olisi jo korkea aika ymmärtää, että toistemme tukemisella ja kauniilla sanoilla voisimme nostaa koko kulttuurimme värähtelytasoa. Mitä jos kaikki menestyisivät omalla jutullaan ja kaikki olisivat aidosti iloisia toisten menestyksestä? Auttaisivat toinen toistaan? Miten hieno sellainen yhteiskunta olisikaan!

pienyrittaja.jpg

Saan todella usein kommentteja ihmisiltä face-to-face keskusteluissa tai yksityisviestinä sosiaalisessa mediassa, että he ovat esimerkiksi pitäneet jostain kirjoituksestani. Todella harva kuitenkaan vaivautuu esimerkiksi jakamaan kyseistä kirjoitusta omassa sosiaalisessa mediassaan tai kommentoimaan julkisesti some-julkaisuihin. Olen pitkään miettinyt, mistä tämä johtuu. Itse jaan usein esimerkiksi muiden bloggaajien hyviä postauksia ja pienyrittäjien palveluja/tuotteita joihin olen tutustunut ja joista pidän, sillä tiedän kuinka suuri merkitys sillä voi olla. Ylipäätään jaan muiden mielenkiintoista sisältöä paljon sosiaalisen median kanavissani. Ja miksi en jakaisi hyvää? Ei se ole minulta mitenkään pois.

Sosiaalinen media on nykyään todella tärkeä kanava ihan jokaiselle yrittäjälle. Siellä vallitsevat algoritmit, joiden vuoksi esimerkiksi postaukset joissa on 60 kommenttia, näkyvät helpommin suuremmalle yleisölle kuin postaukset joissa on 2 kommenttia. Simppeliä. P*rseestä, mutta simppeliä. Ja sanomattakin varmaan selvää, että mitä useampi jakaa jotain postausta, sitä suuremman yleisön se saavuttaa. Kaikki tämä auttaa yrittäjää näkymään paremmin sosiaalisessa mediassa ja sitä kautta saattaa vaikuttaa positiivisesti yrittäjän tuloihin.

Bloggaajalle näkyvyys on yhteistöiden kannalta elinehto. Yritykset haluavat tehdä yhteistyötä bloggaajien kanssa, joilla on lukijoita, seuraajia ja joiden postauksiin reagoidaan tykkäyksillä ja kommenteilla. Tämäkin on hyvin simppeliä. Kuka nyt haluaisi tehdä yhteistyötä näkymättömän bloggaajan tai some-persoonan kanssa? Ei kovin kannattavaa.

tenerife_masca.jpg
masca_tenerife_2.jpg

Miten voit tukea ja auttaa yrittäjää pienellä vaivalla?

  • Tykkäämällä julkaisuista/postauksista autat (aikaa menee noin 1 sekunti).

  • Kommentoimalla julkaisuja/postauksia autat vielä enemmän. Jo pelkkä yhden emojin napauttaminen kommenttiosioon auttaa, jos et välttämättä halua tai ehdi sanoa aiheeseen enempää (aikaa menee noin 2 sekuntia).

  • Jos luet esimerkiksi jonkun blogipostauksen ja pidät siitä, se herättää sinussa ajatuksia, miksi et jakaisi sitä myös muille? (aikaa menee 5 sekunnista pariin minuuttiin, jos haluat itsekin kirjoittaa siitä julkaisuusi jotain).

  • Jos olet tyytyväinen yrittäjältä ostamaasi tuotteeseen tai palveluun, kerro siitä muille. Kerro siitä läheisillesi tai jaa kokemuksesi sosiaalisessa mediassa (aikaa menee muutamia minuutteja).

  • Muista kuitenkin aitous. Tykkää, jaa ja suosittele juttuja jotka oikeasti resonoivat sydämesi kanssa. Se on kaikkien kannalta suuri palvelus.

tenerife.jpg

Toinen yrittäjä, muistathan tämän:

  • Älä varasta toisen työtä. Olen törmännyt todella paljon siihen, että esimerkiksi kuviani on käytetty ilman lupaa erilaisissa yhteyksissä, mainitsematta edes minua kuvaajaksi. Tämä saa minut näkemään punaista. Annan yleensä aina luvan toiselle pienyrittäjälle tai yritykselle käyttää kuvaani omassa kanavassaan jos kysytään, mutta reilua siinä tapauksessa on mainita (mieluiten tägätä) kuvaaja postaukseen. Krediittien antaminen on vähintä mitä voit tehdä, jos lainaat toisen kuvaa omiin tarkoituksiisi.

  • Arvosta toisen tekemää työtä. Minulta on pyydetty esimerkiksi että ottaisin erään yrityksen tuotteista kuvia heille. Pyyntö tuli oikein tarkoin ohjeistuksin. Kun vastasin, että toki yritys voi ostaa minulta tuotekuvauksen ja pyysin, että voisimme keskustella asiasta lisää sähköpostitse, selvisikin, että he olettivat että ottaisin nämä kuvat ILMAISEKSI. Ja kyse oli siis yrityksestä, jossa kaikki ihmiset olivat minulle täysin vieraita. Olisin ymmärtänyt, jos oma äitini olisi pyytänyt tällaista. Mutta tällaisesta toiminnasta on kyllä arvostus kaukana ja minulle jäi todella huono kuva yrityksestä, vaikka heidän tuotteistaan pidänkin.

masca_village.jpg

Jos sinä olet yrittäjä, bloggaaja tai muu vastaava, ja kaipaisit lisäbuustausta esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, voit aina laittaa minulle viestiä. Jaan mielelläni juttujasi/tuotteitasi/palveluitasi omissa kanavissani (tietenkin sillä edellytyksellä että ne vastaavat omia arvojani ja ovat minustakin kiinnostavia). Tai jos sinulla on muita ideoita, miten voisimme auttaa ja tukea toinen toisiamme, olen avoin ehdotuksille. Olit sitten yrittäjä tai et, sinulla on varmasti unelmia. Jos voin yhtä vähällä vaivalla, kuin tämän postauksen esimerkit, auttaa sinua niiden saavuttamisessa, kerro minulle, mitä voin tehdä. Sharing is caring

masca_tenerife.jpg
sharing_is_caring.jpg

Magic & Moonlight

susanna_maria

LUONTOYHTEYS / kaikki löytyy sisimmästämme

Astu metsään.

Pysähdy.

Hiljenny.

Kuuntele.

Tunne.

Anna luonnon parantavan energian

koskettaa sieluasi,

anna metsän tuoksun

täyttää jokainen solusi.

luontoyhteys.jpg
luontoyhteys_3.jpg

Yksi aikamme tuhoisimmista asioista on vieraantuminen luonnosta. Se on tapahtunut salakavalasti, kaupungistumisen, kiireisen elämän ja teollisuuden kehittymisen myötä. Mitä tapahtuu kun luontoyhteys heikkenee tai katkeaa kokonaan? Tuho. Oman itsemme tuho, koko maailmamme tuho. Kehomme reagoi luontoyhteyden puuttumiseen sairastumalla ja nostamalla pintaan levottomuutta, stressiä ja väsymystä. Kun emme seiso vahvasti juurillamme, luulemme tarvitsevamme aivan vääriä asioita. Luulemme onnemme riippuvan materiasta, pankkitilin saldosta, ulkoisesta statuksesta. Meille ei riitä enää mikään, haluamme ja tavoittelemme aina vain enemmän. Olemme niin kaukana luonnollisesta tilastamme, sisimmästämme, että olemme hukanneet jopa itsemme itseltämme. Miten voi nauttia elämästään, jos ei tunnista tästä kaoottisesta maailmasta edes itseään?

Luontoyhteyden voi luoda milloin tahansa, koskaan ei ole liian myöhäistä. Tosin mitä nuorempana luontoyhteys syntyy, sitä todennäköisemmin sitä osaa vaalia läpi elämän. Luontoyhteys tuo turvallisuuden tunnetta, se pitää meidät tasapainoisina, se pitää meidät kiinni juurissamme. Kun olemme juurtuneet tiukasti maahan, voimme löytää yhteyden, rauhan, läsnäolon ja oman voimamme. Siksi on tärkeää ohjata lapsemme vuorovaikutukseen luonnon kanssa.

Me olemme kaikki yhtä. Luontoa ja meitä ei voi erottaa toisistaan, me olemme osa luontoa ja luonto on osa meitä. Olemme yhdessä osa kaikkeutta. Sydämemme sykkivät samaan tahtiin. Metsän hento kuiskaus, ukkosmyrsky, auringon säteet, täysikuun valo, lehtien havina, puron solina, aaltojen pauhu, kesäyön kauneus... kaikki löytyy meidän sisimmästämme. Jos se on hukassa, on aika löytää se uudelleen.

tree_hugger.jpg
luontoyhteys_2.jpg

Miten minä pidän yllä yhteyttäni luonnon kanssa?

  • Kunnioitan elämää, pienintäkin. Me olemme kaikki samanarvoisia, riippumatta koosta tai lajista.

  • Käyn joka aamu metsässä, vähintään pikaisesti. Tästä kiitän koiraani, joka pakottaa minut ulos säässä kuin säässä.

  • Pidän silmäni auki, ihastelen luonnon pieniä ihmeitä. Pyrin näkemään kauneutta kaikkialla.

  • Osaan myös sulkea silmäni. Aistia voi niin monella muullakin tapaa. Suljen silmäni, kuuntelen ja tunnustelen luontoa. Tunnen tuulenvireen kasvoillani, kuulen lintujen laulun yläpuolellani. Aurinko lämmittää kasvojani ja tuuli sekoittaa tukkani. Otan vastaan luonnon tarjoaman ehdottoman rakkauden.

  • Lähdevesi. En ole vuosiin juonut hanavettä, vaan haen veteni suoraan luonnon lähteestä. Pyrin muutenkin kunnioittamaan vettä ja minimoimaan omaa vedenkulutustani.

  • Kävelen paljain jaloin niin paljon kuin mahdollista. Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin maa paljaiden varpaiden alla.

  • Kerään syötävää luonnosta. Tänä keväänä pääsimme valuttamaan "suomalaisten omaa kookosvettä"; ravitsevaa mahlaa pihakoivuista. Nokkosen nuoria versoja löytyy myös jo pakkasesta. Innolla odotan mustikkakautta. Luonto tarjoaa meille niin paljon.

  • Seuraan Kuun liikkeitä. Minun elämässäni Kuu saa kertoa, milloin on paras aika pestä tukka, istuttaa siemenet multaan tai suunnitella tulevaisuutta.

  • Halaan puita. Kun päänsä painaa vasten vanhan ja viisaan puun runkoa, kaikki huolet unohtuvat.

  • Opiskelen tällä hetkellä yrttiterapiaa, jotta voin sekä syventää suhdettani luontoon että kartuttaa tietouttani luonnon antimista. Vastapainoksi näille teoriapohjaisille opinnoille käyn tällä hetkellä "Working with plant medicines from the heart" -kurssia, joka taas keskittyy enemmän kasvien kanssa työskentelyyn henkisellä tasolla, luonnon ymmärtämiseen ja kunnioittamiseen, ei ainoastaan hyödyntämiseen. Vastavuoroisuus luonnon kanssa on tärkeää; jos haluaa saada, pitää olla valmis myös antamaan.

rescue_koira.jpg

  • Elän hidasta elämää. Luonnossa pääsääntöisesti kaikki tapahtuu hitaasti, omalla painollaan. Sama tulisi päteä meihin ihmisiin, mutta valitettavasti kiireestä on tullut jonkinlainen trendi. Meillä on niin kiire koko ajan, mutta mihin? Hitaus on luonnon kannalta kunnioitettavampaa. Tällöin muistaa myös huomioida, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

  • Tuon luontoa kotiin. Kodistani löytyy melko vähän sisustusesineitä, mutta sitäkin enemmän kiviä, käpyjä, kuivattuja oksia ja lehtiä, hiekkaa, viherkasveja ja simpukoita.

  • Elän ilman myrkyllisiä kemikaaleja, jotka vahingoittaisivat niin Äiti Maata kuin minua itseänikin. Käytän ainoastaan luonnonkosmetiikkaa ja suurimman osan kosmetiikastani valmistan itse. Valmistan myös kodin pesuaineet pääsääntöisesti itse tai ostan myrkyttömiä vaihtoehtoja. Kierrätän kaikki jätteeni. Tulevaisuudessa toivon, että pääsen elämään niin, että jätettä syntyisi mahdollisimman vähän. Esimerkiksi ruoan kasvattaminen pääsääntöisesti itse ja ostaminen suoraan muilta tuottajilta siintää haaveissani.

  • Huomioin päiväntasaukset ja -seisaukset ja kunnioitan vuodenkiertoa. En niinkään välitä yleisistä juhlapyhistä, kuten esimerkiksi juuri menneestä vapusta, vaan juhlin mieluummin luonnon kannalta merkityksellisiä ajanjaksoja.

  • Yritän pitää sydämeni puhtaana ja värähtelytasoni korkealla, jotta voin olla syvästi vuorovaikutuksessa luonnon kanssa.

  • Asun rivitalossa kaikkine mukavuuksineen, joten silloin tällöin tekee hyvää päästä "alkeellisempiin" oloihin. Mökillä rakastan sitä, kun vesi lämmitetään hellalla tai saunan kiukaassa, pesuvesi sekoitetaan saavissa ja kaadetaan päähän kauhasta, sauna lämmitetään oikeilla puilla eikä nappia painamalla. Iltaisin voi pysähtyä ihastelemaan uskomatonta tähtitaivasta, joka näyttäytyy aivan eri tavalla kun lähellä ei ole kaupungin valosaastetta.

puunhalaaja.jpg

Nautin auringon voimaannuttavasta lämmöstä ja palvon Kuun maagista valoa. Muurahaisten ahkeruus herättää minussa ihailua. Haukon henkeäni nähdessäni hirven tien pientareella. Hiljennyn pellon laidalle seuraamaan kun se täyttyy valkohäntäpeuroista illan hämärtyessä. Hymyilen, kun huomaan kevään ensimmäiset pajunkissat, leskenlehdet ja valkovuokot. Pelastan terassilla talvihorroksesta heränneen leppäkertun koiran uteliaisuudelta. Sisiliskon rapina pusikossa herättää mieleeni lapsuusmuistoja. Metsälenkillä nappaan keväisen pihlajansilmun puusta ja nautin sen karvasmantelimaisesta mausta. Pureskelen nauttien makuhermoja kutkuttelevasta hetkestä (huom! pihlajansilmujen kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, yksittäisen silmun maistamisesta ei kovin suurta vahinkoa ole mutta ethän keräämällä kerää puun osia ilman maanomistajan lupaa).

Oletko koskaan kuvitellut, millainen maailma olisi, jos kaikilla olisi edelleen syvä yhteys luontoon?

metsa_parantaa.jpg
lahdevesi.jpg

Magic & Moonlight

susanna_maria