Sosiaalinen Media

Sosiaalinen media on osa melkein jokaisen meistä arkipäivää. Se on niin arkipäiväistynyt asia, ettemme välttämättä kiinnitä siihen enää tietoista huomiota. Itseäni sosiaalinen media ahdistaa välillä todella paljon. Siksi päätinkin viime viikolla pitää hieman lomaa somesta. En avannut facebookia tai instagramia kertaakaan neljän vuorokauden aikana. Luulin, että olisi vaikeaa pysyä erossa somesta, sillä se on ollut niin iso osa omaakin arkea ja tavallaan myös iso osa työtäni. Itseasiassa koin kuitenkin, että somesta erossa pysyminen olikin todella helppoa ja olo oli jollain tavalla todella vapautunut.

Otamme tahtomattammekin vaikutteita toisista ihmisistä, varsinkin sosiaalisen median kautta. Monet ihmiset antavat itsestään ja elämästään siloitellun kuvan somessa. Näytämme parhaat hetket ja täydellisiksi muokatut kuvat. Kun selaamme toisten tekemisiä, niitä täydellisiä hetkiä ja täydellisiä ihmisiä, voimme ajoittain tuntea itsemme huonommiksi. Tärkeää olisi aina muistaa, että sen täydellisen kuvan takana on usein paljon sellaista, mitä emme näe, sellaista, jota meille ei haluta näyttää.

sosiaalinen_media.jpg

Mitä muutoksia huomasin arjessani some-loman aikana?

  • Olin keskittyneempi käsillä olevaan hetkeen ja siihen, mitä olin tekemässä. Siis oikeasti keskityin. On tehty tutkimuksia siitä, miten ihmisten keskittymiskyky on laskenut hurjasti sosiaalisen median myötä. Selaamme puhelintamme tai tietokonettamme, annamme yhdelle sisällölle muutaman sekunnin aikaa ja siirrymme seuraavaan ja siitä taas seuraavaan. Avaamme blogikirjoituksen, siirrymme instagramiin, selaamme muutaman kuvan lukematta edes kuvatekstejä, facebookin messengeri pirahtaa ja siirrymme lukemaan sinne tulleen viestin, samalla selaamme vähän facebookin feediä ja hyppäämme siitä lukemaan sähköposteja. Hengästyin jo tätä kirjoittaessani. Miten tällaisessa rytmissä edes pystyisi oikeasti keskittymään mihinkään?

  • En kokenut turhaa ärsytyksen tunnetta. Usein sitä ajautuu lukemaan esimerkiksi jonkun jutun alla olevia kommentteja ja ärsyyntyy niistä. Itse en voi esimerkiksi käsittää, miten ilkeitä aikuiset ihmiset voivat olla toisiaan kohtaan, varsinkin jos kommentit saa heittää turvallisesti oman näppiksen tai puhelimen ruudun takaa. Kun ei tarvitse oikeasti kohdata ihmisiä, tulee varmasti helposti sanoneeksi sellaistakin mitä ei kuuna päivänä sanoisi toiselle päin naamaa. Tuntuu, että usein ihmiset unohtavat, että siellä toisen ruudun takanakin on ihan oikea, tunteva ihminen. Kirjoitin joskus omista todella negatiivisista kokemuksista someen liittyen; Some-hyökkäyksiä ja kunnianloukkaussyytteitä.

  • Olin helpottunut, kun minun ei tarvinnut luoda sisältöä muille. Kaikki tietävät, että instagramin algoritmi rakastaa käyttäjiä, jotka päivittävät säännöllisesti. Jos some on myös osa työtä, on algoritmin kanssa pakko opetella pelaamaan sen ehdoilla. Välillä se voi tuntua todella uuvuttavalta. Väkisin väännetty sisältö ei ole sellaista, jota haluan itse luoda. Siksi oli tarpeellistakin pitää taukoa, luoda asioita vain itseään varten, laittamatta niitä esille mihinkään. Nyt on taas paljon enemmän inspiraatiota lähteä päivittelemään somea.

Tästä eteenpäin aion kiinnittää tietoisesti enemmän huomiota sosiaalisen median käyttööni. En ota puhelinta enää käteeni aina silloin kun on tylsää ja kesken kaiken tekemisenkin. Facebookin ja instagramin viestit ja ilmoitukset kyllä odottavat minua siihen asti, kunnes minulla on sopiva hetki syventyä niihin. Yritän keskittyä paremmin siihen mitä olen tekemässä, myös sosiaalisessa mediassa. Kun seuraan ihmisiä, haluan oikeasti keskittyä siihen mitä heillä on sanottavanaan kuvien tai tekstien muodossa. En halua enää selata päättömästi vain siellä täällä ja sekoittaa omaa mielenrauhaani sillä. Some on hyvä työkalu moneenkin asiaan, mutta sille ei saa antaa enempää valtaa kuin se ansaitsee. Ja elämässä on todella paljon muita asioita, jotka ansaitsevat huomiotamme enemmän.

some.jpg

Millainen suhde sulla on sosiaaliseen mediaan? Ahdistaako koskaan loputon informaatiotulva?


Magic & Moonlight

susanna_maria


Helppoa ja monipuolista ruokaa pavuista

Intuitiivinen kokkaaminen on osoittautunut todella omaksi jutuksi. Keittiössä (kuten muuallakin elämässä) seuraan yhä vähemmän valmiita reseptejä ja yhä enemmän sydäntä ja intuitiota. Viime viikolla sen seurauksena syntyi kaapissa pyörineistä säilykepavuista ihanaa “mössöä”, joka käy kastikkeena esimerkiksi spaghetin, kvinoan, riisin tai perunan kanssa tai täytteenä vaikkapa tortillojen välissä. Mitään tarkkoja määriä en valitettavasti osaa sanoa, joten tässä sinun täytyy käyttää omaa intuitiotasi! Itseasiassa toivon muutenkin, että resepteistäni otetaan vain inspiraatiota ja muokataan aina omaan makuun sopivaksi. Näin jokainen saa juuri itselleen sopivan kokonaisuuden, eikä kangistuta kaavoihin. Tässä siis vain esimerkki, mitä ainesosia omaan ruokaani tuli (jota söin sekä täysjyväspaghetin kanssa että tortillojen välissä):

  • porkkanaa

  • papuja (minulta löytyi sekä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa että papusekoitusta suolaliemessä)

  • tomaattimurskaa

  • mietoja peperoni-chilejä

  • sipulia

  • valkosipulia

  • suolaa

  • mustapippuria

  • oreganoa

  • basilikaa (kuivattuna)

Höyrytin porkkanakuutiot erikseen, jotta sain ne varmasti kypsiksi ja pehmeiksi. Kuullotin sipulin ja valkosipulin pannulla pienessä tilkassa öljyä. Sen jälkeen vain kaikki sekaisin (muista papujen huuhtelu jos purkin kyljessä niin neuvotaan), annoin ruoan muhia ja maustua kattilassa hetkisen.

ruokaa_pavuista.jpg

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä viime viikon resepti, josta sain erittäin hyvää palautetta sekä kanssasyöjiltä että lukijoiltani!

Magic & Moonlight

susanna_maria