FASH REV WEEK / FASHION INDUSTRY & HUMANS

Case Rana Plaza 

Eilen tuli kuluneeksi 5 vuotta surullisesta ja traagisesta Rana Plazan onnettomuudesta. Bangladeshissa sijaitseva Rana Plazan vaatetehdas romahti 24.4.2013. Tehtaan työntekijät olivat huomautelleet rakennuksen huonokuntoisuudesta, mutta heidän huomioitaan ei otettu kuuleviin korviin, sillä se olisi vaatinut lisäkustannuksia. Lisäksi tuotannolla oli tavalliseen tapaansa kiire, joten heidät pakotettiin jatkamaan työskentelyä romahtamaisillaan olevassa tehdasrakennuksessa. Lopulta tämä maksoi 1138 ihmisen hengen ja yli 2000 ihmisen loukkaantumisen. 

The True Cost -dokumentissa eräs vaatetehtailija kommentoi näin: Ne tuhat tyttöä menettivät henkensä, koska kukaan ei piitannut. Haluttiin vain halpoja hintoja ja voittoa. Sen ei pitäisi mennä niin. Kaikkien on kannettava vastuunsa. Ei ole kyse vain hintakilpailusta. Toisista ei vain välitetä. Sellainen ei ole oikein! Elämme 2000-lukua. Elämme globaalissa maailmassa emmekä välitä toisista? Miksi?

Erittäin hyvä kysymys. Miksi ahneuden ja oman edun tavoittelun annetaan pyörittää näin valtavaa teollisuudenalaa?

Mikä pikamuoti?

Vaatebisnes on valitettavasti monella tapaa hyvin likaista ja yksi suurimmista syistä tähän on nykyisin valloillaan oleva pikamuoti (fast fashion). Entisen 2-4 vuosittaisen sesongin sijaan vuodessa on nykyään 52 sesonkia. Uusia tuotteita ja mallistoja tuodaan markkinoille joka viikko. Vaatteet valmistetaan joko niin huonolaatuisiksi etteivät ne edes kestä kovin pitkää käyttöä tai vaihtoehtoisesti ihmisten mieliä pyritään manipuloimaan niin, että viime kuussa ostettu rytky tuntuu todella jo olevan "out". 

Ongelman ydin nykypäivänä on se että vaatteita on liikaa. Niitä valmistetaan liikaa, myydään liikaa, ostetaan liikaa ja heitetään liikaa pois. Meillä on valtavia vaatekaappeja ja -huoneita, jotka pursuavat vaatteita ja joihin ostamme joka viikko tai joka kuukausi lisää täytettä ja silti me valitamme, ettei ole mitään päällepantavaa. Omituista, eikö?

fashion_revolution_2018.jpg

Miten halpatuotanto toimii käytännössä?

Halpa hinta saa meidät tekemään heräteostoksia herkemmin. Kuinka moni on miettinyt vaatekaupassa, että mahtaakohan tätä paitaa tulla käytettyä kovin montaa kertaa, mutta ostanut sen kuitenkin, koska sen saa niin halvalla? Jep, varmasti jokainen meistä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Mutta mistä halpa hinta koostuu? 

Vielä 60-luvulla 95% amerikkalaisten vaatteista valmistettiin kotimaassa. Nykyisin määrä on laskenut noin kolmeen prosenttiin ja loput on ulkoistettu kehitysmaihin. Samalla yksittäisten tuotteiden hinta on laskenut huomattavasti, mutta tuotantokustannukset vastaavasti ovat nousseet. Melkoinen yhtälö! 

Arviolta yksi kuudesta maailman asukkaasta työskentelee jollain tavalla vaateteollisuudelle, mikä tekee siitä maailman työvoimariippuvaisimman alan. Koska vaate- ja tekstiiliteollisuus on yksi maailman suurimmista teollisuudenaloista, siihen liittyvät ympäristö- ja ihmisoikeuskysymykset ovat hyvin merkittäviä jo pelkästään valtavan mittakaavansa takia. Kun puhutaan vaatetehtaista, mieleen voi tupsahtaa kuva jonkinlaisesta hallista täynnä koneellista tuotantoa. Todellisuudessa KAIKKI VAATTEET OVAT KÄSINTEHTYJÄ. Tehtaissa työskentelee ihan oikeita ihmisiä, ei robotteja. Jokaisen sauman paidassasi on ommellut IHMINEN, ompelukoneen avutuksella tietenkin. Tehtaissa saatetaan esimerkiksi leikata kappaleita ohjelmoitavalla laserleikkaajalla, mutta suurimman työn tekevät kuitenkin ihmiset omin käsin. Harva teollisuudenala tänä päivänä on niin työvaltainen kuin vaatetusala.

"Useimmat pikamuotifirmat eivät itse omista nuppineulaakaan, niillä on vain suunnittelu-, markkinointi- ja osto- ja logistiikkaosastot. Varsinaisen valmistuksen suorittavat tilauskohtaisesti kilpailutettavat tehtaat kymmenissä eri maissa. Koska alin mahdollinen hinta ja nopein mahdollinen toimitus ovat tärkeimmät kriteerit, joutuvat muut seikat väistymään niiden tieltä: vaatteen laatu, työntekijöiden oikeudet, ympäristö. Hinnat, jotka ovat niin pieniä, että sellaisia oli mahdotonta kuvitellakaan, ovat arkipäivää, ja niitä pyritään pusertamaan yhä pienemmiksi. Tilausten toimitusajat, jotka tulivat kyseeseen vain poikkeuksellisissa kiiretapauksissa, ovat muodostuneet normaaleiksi, vaikka vaatealalla ei ole tehty mitään merkittäviä tuotantoa nopeuttavia keksintöjä. Logistiikka ja tiedonvälitys ovat tehostuneet viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana huomattavasti, mutta vaatteiden nopeampi valmistaminen on suurelta osalta illuusiota: vaatteen valmistamiseen menee yhtä kauan kuin ennenkin, ompelija vain istuu koneen ääressä pidempää päivää, usein samalla palkalla." 
- Lainaus Rinna Saramäen kirjasta Hyvän Mielen Vaatekaappi

Vaatteiden valmistaminen on ulkoistettu maihin, joissa palkkataso on alhainen ja pidetään myös sellaisena. Arvoketjun huipulla olevat (eli vaatefirmat) päättävät, missä tuotteita valmistetaan ja voivat koska tahansa vaihtaa tehdasta halvempaan, luoden näin kovat paineet tehtaille. Yksi suuri ongelma onkin, etteivät suuret kansainväliset vaateketjut muodosta pysyviä suhteita vaatetehtaisiin, vaan vaihtavat tehdasta aina kun löytävät halvemman. Tällä kaudella ehkä indonesialainen tehdas tarjoaa halvimman tarjouksen T-paidan ompelusta, mutta ensi kaudella tuotanto voidaan siirtää Vietnamiin, jossa tehdas on tehnyt tarjouksen vielä halvemmista työtunneista. Jotta tehtaiden omistajat pysyvät mukana tässä hullussa bisneksessä, heidän täytyy pusertaa työntekijöistään kaikki irti ja samalla alentaa maksettavaa palkkaa kaikenmaailman kepulikonstein. Jos ompelija saisi muutamankin sentin lisää palkkaa, se nipistäisi tuhdin viipaleen pois tehtaan voitoista. Tehtaiden omistajat eivät siis voi eivätkä halua nostaa palkkoja, jos tilaajat eivät sitoudu maksamaan vaatteista korkeampaa hintaa, ja näinhän taas ei käy, vaan tilaajat etsivät tässä kohtaa vain halvemman tehtaan. Jos vaatefirmoilla olisi pysyvät sopimustehtaat, työntekijöillä olisi mahdollisuus ryhmittyä ja neuvotella tilaajan kanssa, mutta nykyään tilanne on kääntynyt niin, että asiakkaita ovatkin vaatefirmat, jotka shoppailevat itsellensä halvinta mahdollista tuotantotehdasta. 

Ihmisoikeuksista ei juurikaan välitetä vaateteollisuudessa. Alhaiset palkat, huonot työolosuhteet ja erilaiset tehdasonnettomuudet taputellaan usein sillä, ettei paikallisilla ole muita vaihtoehtoja. Samalla tarinalla selitellään koko muotialan toimintaa. 

Useimmissa edullisten tuotantohintojen maissa säädetty minimipalkka on niin pieni, että ei mitenkään riitä kattamaan edes välttämättömämpiä elinkustannuksia, tai sen voi ansaita vain tekemällä epäinhimillisen pitkiä työpäiviä. Kun naisten on pakko painaa pitkää päivää, heillä ei ole aikaa (eikä välttämättä myöskään varaa) hoitaa lapsiaan.  Jotta he voisivat kouluttaa lapsiaan ja antaa heille paremman tulevaisuuden, äitien on usein pakko luovuttaa lapsensa perheidensä ja ystäviensä kasvatettaviksi. He näkevät omia lapsiaan pahimmassa tapauksessa ehkä kerran pari vuodessa. Ylipitkiä työpäiviä tekevät alipalkatut työntekijät eivät ehdi tai pysty järjestäytymään ja usein järjestäytymistä myös aktiivisesti haitataan. Keinot vaihtelevat potkuilla uhkaamisesta pahoinpitelyihin, joskus jopa murhiin saakka. Jos työntekijöillä olisi mahdollisuus neuvotella palkoista, työajoista ja työoloista työnantajien kanssa ja aidosti vaikuttaa omiin asioihinsa, meidän ei tarvitsisi ratkoa ja selvitellä ongelmia täältä kaukaa. Niin kauan, kuin tämä ei toteudu, koen kuitenkin jokaisen meidän velvollisuudeksemme puuttua asiaan. 

vaatevallankumous.jpg

Mitä minä voin tehdä?

Harvoin sitä tulee ajatelleeksi vaatekaupassa, miten paljon työtä joku toinen toisella puolella maapalloa on tehnyt vaatteen eteen, kuinka vähän hän on saanut siitä korvausta ja mitä kaikkea tämä koko kokonaisuus on hänelle ja hänen perheelleen aiheuttanut. Onneksi me kaikki voimme tehdä asialle jotain. Voisitko ehkä ostaa vähemmän, satsata enemmän laatuun ja kestävyyteen kuin halpaan pikamuotiin? Kyseenalaistaa ja haastaa vaatteiden valmistajia enemmän? Ottaa selvää, missä ja millaisissa olosuhteissa suosikkimerkkisi vaatteet valmistetaan? Etsiä ehkä uusia, eettisempiä valmistajia ja merkkejä? 

Hyvin tärkeää on vaatia läpinäkyvyyttä vaatteiden valmistuttajilta ja koko ketjulta. Kannattaa siis olla aktiivinen ja vaatia tietoa yhtiöiltä. Mikään yhtiö ei tietenkään mielellään anna julki itselleen epäedullista informaatiota, mutta rivien väleistä ja siitä, mitä jätetään sanomatta, voi jo päätellä paljon. Jos yrityksellä ei ole mitään salattavaa ja se on ylpeä toimintatavoistaan, se luultavasti kertoo asioista mielellään ja avoimesti. 

fashion_industry.jpg

Case Rana Plaza 

24.4.2013 a garment factory in Bangladesh, Rana Plaza, collapsed, killing 1138 and hurting over 2000 people. The workers had already pointed out to the management the cracks in the building. They had already pointed out that the building was structurally unsafe, and yet they'd been forced back in to work. 

In The True Cost document, one of the garment factory owner comment like this: "Those 1000 poor girls lost their lives because everybody didn't bother, didn't give a damn shit. And they just wanted the cheap pricee and a good profit. It shouldn't be like that. Everybody should take the responsibility for those kids. That's how it is. You know that it's not only the price pressure. It is something.. ignoring other people's lives. It's not right. It's 21st century. It's a global world we are living, and we just ignore other people's lives? How come?"

That's a really good question. Why we let the greed to rotate the whole fashion industry?

What is fast fashion?

Fashion business is very dirty in many ways. One of the biggest reasons for this is fast fashion. Instead of 2-4 seasons a year, we practically have 52 seasons a year. We have something new coming in every week. Fast fashion has created this so that it can essentially shift more product. 

Today the core of the problem is too much clothes. They are made too much, they are sold too much, they are bought too much and, in the end, they are thrown away too much. We have massive closets full of clothes and still never have anything to wear, you know. It's weird, isn't it?

Low-cost production

In the 1960s Americans were still making 95% of their clothes. Today, they make only about 3% and the other 97% is outsourced to developing countries around the world. There's actually a deflation of the product, i.e. the price has gone down over time. Has our cost gone down? Absolutely not. Our cost has gone up. 

Fashion industry is one of the largest industry in the world. When we talk about the factories, you might think big halls full of machines. The reality is that every piece of clothing is made by A HUMAN. 

Most of the production has been outsourced to low-cost economies, where wages are very low and also kept low. Fashion companies are at the top of the value chain, and they get to choose where the products are being made. They have also the power to switch the factory, if they find a cheaper one. It creates pressure to factories. 

Disregarding safety measures and human rights had become an accepted part of doing business in this new model. Workers are getting so low wage that it isn't really be enough even to neWcessary cost of living, or they have to do over-long work days. If they try to do something for their conditions of work, they can be beaten up, or worst, killed. 

What can I do?

It's really important that we demand transparency from the production chain. So you should be active and demand information from companies. If the company is proud of their ways to work and has nothing to hide, it probably tell you those things willingly and frankly. 

 

Magic & Moonlight

logo

Pääasialliset lähteet: The True Cost -dokumentti & Rinna Saramäen kirja Hyvän Mielen Vaatekaappi.